Viljelijöillä runsaasti keinoja pellon vesitalouden hallintaan – sateinen talvi paljasti ja opetti

30.3.2020

Viljelijöillä runsaasti keinoja pellon vesitalouden hallintaan – sateinen talvi paljasti ja opetti

Kuluneena talvena on useilla maatiloilla huomattu, että viljelyksiä suojaava lumipeite on loistanut vain poissaolollaan. Rankkojen sateiden myötä erityisesti Lounais- ja Etelä-Suomen savialueilla joet ovat tulvineet pelloille, ja tulvien poistuminen on ollut hidasta. Paikoin lumettomilla pelloilla ovat viihtyneet laiduntavat peuralaumat, paikoin myös luistelijat muutaman otollisen pakkaspäivän jälkeen. Monia maanviljelijöitä jännittää kasvuston toipuminen ja kevättöiden onnistuminen.

Talvi 2019-2020 on ollut haastava hyväkuntoisillekin pelloille. Kasvipeitteisyys on tarjonnut suojaa premmin kuin paljas maa. Kuva: Sanna Söderlund

Sateisena talvena maan kasvukunnosta huolehtiminen on ollut avainasemassa peltojen vesien hallinnassa – ja olennaisena osana viljelysysteemin resilienssiä muuttuvassa ilmastossa. Carbon Action -hiiliviljelijät kertovat, miltä pelloilla näyttää, ja kuinka viljelijä voi vastata runsaan sadannan tuomiin haasteisiin.

Laitilassa tilaansa viljelevä Markku Suomi on huomannut pitkäjänteisen maan kasvukunnon hoidon tuottaneen tulosta. – Maaliskuun puolessa välissä kävelin sulan sänkipellon päästä päähän lenkkarit jalassa, eikä sieltä kenkiin kyllä mitään tarttunut, hän tuumaa.

– Nyt vuosikymmenten työ maan kasvukunnon parantamiseksi palkitsee, sanoo myös oripääläinen Niko-Matti Lankinen.

Kuulostaa siltä, että viljelijöiltä löytyy ratkaisuja ylimääräisten vesien pitämiseen poissa pelloilta.

Perusasioista liikkeelle – kuivatus kuntoon!

Peltojen vesien hallinnassa on lähdettävä liikkeelle perusteista – piiriojien, valtaojien ja salaojien on toimittava. Sateinen talvi on näyttänyt monille viljelijöille ne lohkot, joiden ojituksessa olisi korjattavaa. Pelto kuivahtaa nopeammin, kun ojat vetävät.

Ojien reunat ovat usein korkeammalla, mikä voi pahimmillaan tehdä pellosta vesialtaan. Pinnanmuotoiluun olisikin kiinnitettävä erityistä huomiota tasaamalla painanteita. – Kun vesi pääsee leviämään suuremmalle alueelle, se myös imeytyy paremmin, muistuttaa Erno Suomela. Hänen tilallaan Liedossa vesi ei ole juurikaan seissyt pelloilla runsaista sateista huolimatta.

Myöskään Markku Suomin tilalla ei ole ollut haasteita peltojen vesien kanssa; yhtään vesilammikkoa ei ole näkynyt syksyn eikä talven aikana. Vuosien varrella on tehty täydennyssalaojitusta, ja käytössä on lisäksi säätösalaojitusta, joka toimii myös säätökasteluna kuivina kausina. Hänen suunnitelmissaan on saada lisää lohkoja säätösalaojituksen piiriin.

Kaikista kosteimmissa kohdissa perus- ja paikalliskuivatus ei kuitenkaan aina riitä, vaan valumavesiä on hallittava muilla keinoin. Eliisa ja Mika Malinin tilalla Vihdissä on suunniteltu kosteikon perustamista erityisen vaikealle lohkolle, jonka kunnostaminen vaatisi valtavan uudelleenmuotoilun. Pahin alue on ollut 10 vuotta pysyvällä nurmella, ja 6-7 hehtaarin kokoinen ongelmalohko on tarkoitus korjata perustamalla siihen kosteikko kahden hehtaarin alueelle.

Kuivatuksen ohella maan rakenteella on tärkeä rooli vesien hallinnassa. – Paikoitellen löytyy heikompirakenteisia kohtia, mistä vesi ei oikein pääse salaojiin, vaikka ojitusta olisikin. Yleensä silloin löytyy ongelma maan rakenteessa, sanoo kouvolalainen Hermanni Lallukka. – Rakenteeltaan huonommat kohdat ovat usein vähän savisempia, hän jatkaa.

Onneksi peltomaan rakenteeseen voi vaikuttaa viljelytoimenpiteillä.

Kaikki lähtee kasveista

– Kasvipeitteisyys, toteavat viljelijät yksimielisinä maan kasvukunnon hoidon tärkeimmistä tekijöistä kysyttäessä. Monipuolinen, syväjuurisia kasveja sisältävä viljelykierto, ja peltojen pitäminen kasvipeitteisinä myös talven yli edesauttaa veden imeytymistä maahan.

Hermanni Lallukan tilalla kasvilajiston monimuotoisuuteen on panostettu erityisen paljon vuodesta 2013 lähtien, ja parannusta maan rakenteessa on näkynyt. – Koitamme löytää meille sopivia kerääjä- ja aluskasvilajeja, jotka tuottavat voimakkaan, monipuolisen juuriston. Laitetaan myös niittyseosta tai hunajakukkaa, niin saadaan jotain virikettä hyönteisillekin, Lallukka summaa. Kokeilujensa perusteella hän päätyi siihen, että jokainen lohko tarvitsee nurmia mukaan kiertoon.

Hermanni Lallukan pellolla rukiin sänki on muokattu hyvin kevyesti parin sentin syvyyteen heti puinnin jälkeen. Kylvetty seos sisältää syysrypsiä, niittyseosta, puna-apilaa, valkoapilaa, ruokonataa ja timoteitä. Rukiin olki on tehnyt hyvän suojan maanpinnalle, ja kasvit ruokkivat maan pieneliöstöä. Osalla alasta syysrypsi voidaan näillä näkymin jättää kesän satokasviksi. Kuva: Hermanni Lallukka

Monihyötyisillä nurmilla on todellakin paikkansa viljelykierrossa. Eliisa ja Mika Malin ovat olleet tänä talvena hyvin tyytyväisiä yhteen rinnepeltoonsa, jossa kasvaa monilajinen, vahva nurmi. – Jyrkät rantatörmäät ovat suojavyöhykkeenä jo toistakymmentä vuotta, sanoo Eliisa Malin. Vihtijokeen rajautuva, kalteva lohko on ollut koko talven kuljettavissa koneilla, mikä taas on mahdollistanut ojien reunojen putsaukset.

Maan hoito on pitkäjänteistä työtä, mutta hallaa maan rakenteelle voi viljelytoimenpiteillä ja peltoliikenteellä aiheuttaa helpostikin. – Jos kynnetään kelillä kuin kelillä, ja yhdistetään siihen yksipuolinen viljelykierto, niin murheita riittää, Niko-Matti Lankinen vertaa.

Markku Suomen kokemuksen mukaan maan kasvukunnolle aiheutetaan vahinkoa, jos maata muokataan syksyllä. – Puitujen kasvien juuret toimivat pystysalaojina. Muokkaamalla maata syksyllä rikotaan paitsi juuriston pystysalaojavaikutus, myös lierojen kulkureitit, jotka toimivat vedenkin kulkureitteinä. On tärkeää, ettei lieroja vahingoiteta, eikä niiden elinolosuhteita vaikeuteta ennen talven tuloa. Maan muokkauksella häiritään maan mikrobistoa, ja rikotaan maan kasvukunnon kannalta tärkeitä sienirihmastoja; varsinkin mykorritsasientä, joka edistää pitkäkestoisen hiilen sitoutumista maahan. Myös ravinteet säilyvät paremmin muokkaamattomalla pellolla kuin muokatulla, mikä on sekä viljelijän että ympäristön etu, Suomi kertoo.

Eliisa ja Mika Malinin tilalla Vihdissä kaltevan rinnepellon monilajinen nurmi ja lohkoon rajautuva suojavyöhyke ehkäisevät ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Kuva: Eliisa Malin

Viljelijät korostavat, ettei pellolle tule mennä liian raskailla koneilla, eikä märissä olosuhteissa. Ajettaessa maan tiivistymisriskiä voidaan pienentää paripyörien käytöllä ja tarpeeksi alhaisilla rengaspaineilla. Urjalalaisen Tuomas Näppilän mukaan rengaspaineisiin ei vielä aiemmin kiinnitetty niin paljon huomiota, mutta nyt niiden merkitys tiedetään. – Vaikutusta on ollut ainakin omilla pelloillani, jotka ovat magnesiumpitoisia hiuesavia, hän pohtii.

Useampi viljelijöistä on huomannut maan kasvukunnon parantuneen jankkuroinnin myötä. Tärkein maan hoitaja on kuitenkin kasvien juuristo. – Jankkurointi voi auttaa prosessissa, mutta se on kuitenkin laastaria, mikäli kasvivalikoimaa ei laita monipuoliseksi ja monivuotiseksi, Hermanni Lallukka kiteyttää.

Syväjuuriset kasvit ja eloperäinen lannoitus ruokkivat maan hyödyllisiä pieneliöitä, ja samalla parantavat maan kasvukuntoa. – Tilallani oli aikoinaan lihasikoja, ja lietelannan mukana on saatu savilohkoille eloperäistä ainesta. Myös viherlannoitusnurmet on yleensä niitetty peltoon, mainitsee Niko-Matti Lankinen.

Jankkurointi yhdistettynä syväjuuristen kasvien viljelyyn on tuottanut tulosta Tuomas Näppilän tilalla Urjalassa. Heinäkuussa 2016 tässä kohdassa seisoi vesi. Maaliskuun lopussa 2020 tilanne on toinen, vaikka sadevettä on tullut 367 mm syyskuusta lähtien. Kuva: Tuomas Näppilä

Paljastava talvi opettajana

Tänä talvena olemme iloinneet jokaisesta kasvipeitteisestä lohkostamme, Eliisa Malin toteaa. – Tähän suuntaan on mentävä, eli lisätään kasvipeitteisyyttä entisestään vuosittain, Mika Malin komppaa. Suurin osa heidän pelloistaan on ollut kasvipeitteisinä, ja pellon vesien kannalta ero kynnettyihin lohkoihin on ollut huomattava.

Myös Tuomas Näppilä on huomannut veden seisoneen laidunmaillaan. – Tämä talvi on näyttänyt, mitkä ovat niitä toimenpidelohkoja, Näppilä tuumaa. Hän innostui viime kesänä kokeilemaan rotaatiolaidunnusta, ja uskookin sen tulevaisuudessa auttavan myös laidunmaiden vesien hallinnassa. – Rotaatiolaidunnuksen myötä on lisääntynyt myös laidunten havainnointi, mikä taas edistää laitumista huolehtimista, Näppilä jatkaa. Maan kasvukunnon hoitoon hän on saanut paljon vinkkejä Osmo-hankkeen materiaaleista, ja suosittelee niihin tutustumista muillekin viljelijöille.

Poikkeuksellinen talvi voikin antaa sysäystä oman viljelyn ja osaamisen kehittämiseen. – Paljastava talvi näyttää viljelyn kipukohtia, summaa Eliisa Malin. Jokainen tila ja lohko on erilainen, eivätkä samat toimenpiteet ole aina optimaalisia joka paikassa. Tärkeintä on oppia tuntemaan juuri omalle tilalleen sopivat vaihtoehdot – ja ottaa peltojen vedet hallintaan. Ilmastonmuutoksen myötä sateiset talvet todennäköisesti lisääntyvät, ja hyvästä varautumisesta viljelijä kiittää itseään nyt ja tulevaisuudessa.

Veera Naukkarinen

Suunnittelija, BSAG

Lue myös nämä

Carbon Action Klubi on avattu!

uutinen

Peltomaahan asennetut jatkuvatoimiset kosteusanturit antavat arvokasta tietoa pellon vesitaloudesta

blogi

Carbon Action -hiilitilat: Jokela Carbolla on asiaa-podcast

Tilaesittelyt

Saara Kankaanrinta ja Carbon Action ehdolla Pohjoismaiden neuvoston ympäristöpalkinnon saajaksi

uutinen

Carbon Action Hiilitilat: LuomuMattinen – Carbolla on asiaa! -podcast

Tilaesittelyt