Maaperän eliöitä

22.1.2021

Maaperän eliöitä

Sukkulamadot eli nematodit ovat hyvin pieniä ja kestäviä eläimiä, nimensä mukaisesti sukkulamaisia, lankamaisia matoja. Samoja matosukuja elää ympäri maailman: niitä löytyy maaperästä erittäin runsaslukuisena mistä vain. Pelkästään Suomen peltomaata kaivaessaan voi löytää tuhat eri sukkulamatolajia. Maailmanlaajuisesti niitä tunnetaan noin 200 000. Kooltaan Suomen peltomaassa elävät sukkulamadot ovat puolesta millimetristä muutamaan milliin. Sukkulamadot hyödyntävät monenlaista ravintoa, ja runsaslukuisuutensa vuoksi niillä on erittäin tärkeä merkitys ekosysteemin toiminnassa.

Sukkulamato. Kuva: Pertti Eloranta

Hyppyhäntäiset ovat pieniä, alle viiden millimetrin mittaisia maaperän asukkaita. Ne muistuttavat kuuden jalkansa ja kaksiosaisen ruumiinrakenteensa vuoksi hyönteisiä, mutta eroavat niistä kuitenkin monin tavoin. Kaikilla ei esimerkiksi ole silmiä, eivätkä ne tee täydellistä muodonvaihdosta munasta toukaksi, koteloksi ja lopulta aikuiseksi eläimeksi. 

Hyppyhäntäisiä on monenlaisia, ja niitä elää maaperän eri kerroksissa. Hyppyhäntäiset ovat hyönteisten, hämähäkkieläinten, lintujen ja joidenkin nisäkkäiden ruokaa. Itse ne käyttävät ravintonaan muun muassa sienirihmastoa ja voivat siten osallistua sienitautien torjuntaan.

Hyppyhäntäisten ulosteet ovat mikrobien ruokaa, joten mitä enemmän niitä on, sitä enemmän on mikrobitoimintaa. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, voi hyppyhäntäisistä olla myös haittaa, sillä jotkut hyppyhäntäiset syövät bakteereja ja toisten hyppyhäntäisten munia. Eräät kasveja syövät lajit voivat jopa vahingoittaa satoa.

Hyppyhäntäisiä. Kuva: Veikko Huhta

Punkit kärsivät valitettavasta sekaannuksesta, sillä ihmiset mieltävät ainoastaan verta imevät puutiaiset punkeiksi. Hyödylliset maaperäpunkit kuitenkin eroavat näistä loisista, ja kaikkinensa punkit muodostavat huiman monimuotoisen eliölajiryhmän. Niiden elintavat vaihtelevat aina kasvinsyöjistä petoihin. 

Punkit kuuluvat kahdeksanjalkaisina hämähäkkieläimiin, ja kooltaan ne ovat millin kymmenesosasta kolmeen millimetriin. Punkit hajottavat eloperäistä ainesta ja lannoittavat maata.

Lannassa elävä juoksupunkki. Kuva: Veikko Huhta

Petopunkin leuka. Kuva: Veikko Huhta

Hämähäkit ovat taitavia saalistajia, jotka syövät surutta kaiken kiinni saamansa. Ne ovat myös monen muun lajin tärkeää ravintoa. Kaikki maaperässä elävät hämähäkkilajit tainnuttavat saaliinsa myrkyllä. Tämän jälkeen hämähäkit valelevat saaliinsa ruuansulatusentsyymillä ja nauttivat sitten ateriansa nestemäisessä muodossa.

Myös peltomaassa elää hämähäkkejä, vaikkakin metsämaata vähemmän. Tämä johtuu peltomaan epävakaammista elinolosuhteista. Pelloilta voi löytää susihämähäkkejä sekä riippu- ja kääpiöhämähäkkejä.

Kääpiöhämähäkki. Kuva: Veikko Huhta

Kennovaleskorpioni. Kuva: Annika Uddström

Karhukaiset ovat varsinaisia superselviytyjiä. Niitä elää kaikenlaisissa ympäristöissä, ja ne selviytyvät passiivisen lepotilan ansiosta niin absoluuttisesta nollapisteestä, erilaisista myrkyllisistä kemikaaleista, kuivuudesta, painevaihteluista kuin voimakkaista röntgen-, ultravioletti- ja gammasäteilyistä. 

Maaperässä karhukaiset voivat olla joko kasvinsyöjiä tai petoja, jotka käyttävät kurkussaan olevaa stilettiä kasvisolujen tai saaliseläinten keihästämiseen.

Macrobiotidae-heimon karhukainen. Kuva: Tiia Nikupaavola

Rataseläimet ovat 0,1–0,5 mittaisia planktoneliöitä, joita elää myös maaperässä. Rataseläimiä on maassa paljon, jopa 500 000 yksilöä neliömetrillä. Suomessa niitä ei ole tutkittu lainkaan. Rataseläin käyttää ravinnokseen elollisia hiukkasia, joissa on bakteereja ja alkueliöitä.

Rataseläin. Kuva: Pertti Eloranta

Mikrobit – kuten bakteerit, sienet ja arkeonit – ovat erittäin tärkeitä maaperän ekosysteemin kannalta. Ne huolehtivat monista tehtävistä, joita muut maaperän eliöt eivät pysty hoitamaan. Vaikka eloperäistä ainesta hajottavat mikrobit ovatkin maaperän pienimpiä asukkaita, on niitä niin paljon, että koko niiden biomassa on yli kymmenkertainen verrattuna maapallon kaikkien eläinten yhteispainoon.

Siirat ovat oikeastaan maalle nousseita äyriäisiä. Nämä soikeat, 14-jalkaiset eläimet ovat tarkkoja asuinpaikastaan ja herkkiä kuivuudelle. Ne eivät viihdy myöskään liian happamassa maassa. Siirat voivat kasvaa jopa kahden sentin kokoisiksi.

Pikkusiira. Kuva: Annika Uddström

Lierot ovat hyödyllisiä maan rakenteen muokkaajia. Lierojen liikehdintä kuohkeuttaa maata, ja niiden ulosteista muodostuu maahan kestäviä maamuruja. Peltojen yleisimmät lierolajit ovat kasteliero, peltoliero ja onkiliero. Kastelierot kaivautuvat pystysuoraan maan syvyyksiin, ja niiden kaivamat käytävät tekevät maasta ilmavampaa ja toimivat veden kulkureitteinä. Peltoliero elää verrattain lähellä maanpintaa ja käyttää eloperäistä ainesta ravinnokseen maan pintakerrosta samalla möyhentäen. Onkiliero taas elää aivan maan pinnassa.

Änkyrimadot ovat noin kolmen sentin mittaisia vaaleita matoja, jotka elävät maan pintakerroksissa. Niillä on tärkeä tehtävä eloperäisen aineksen hajottajina ja ravinteiden kierrättäjinä.

Änkyrimato. Kuva: Petri Kuhno

Alkueläimet on rataseläinten ohella vähiten tunnettu eliöryhmä Suomen maaperässä: niitä ei ole tutkittu lainkaan. Tutkittavaa kuitenkin riittäisi, sillä lajeja on varmasti satoja ja yksilöitä miljardeja jo yhden neliömetrin alalla. Vaikka alkueläimistä ei ole paljon tietoa, niillä on epäilemättä merkittävä rooli ravintoverkossa jo niiden lukumäärän vuoksi. Jotkin alkueläimet saalistavat bakteereita, mikä rajoittaa niiden määrää. Maavedessä elävät yksisoluiset alkueläimet ovat ameboja, ripsieliöitä ja siimaeliöitä.

Hiekanhyvillä verhoutunut kuoriameba. Kuva: Pertti Eloranta

Mykorritsat eli sienijuuret toimivat kasvien apuna maan kasvukunnon kehittämisessä. Sienijuuret muodostavat kasvin ja sienen välille molempia osapuolia sopivissa olosuhteissa hyödyttävän symbioosin. Suomen peltomaissa on yleensä aina keräsieniä, mutta niiden määrä ja lajisto vaihtelevat. 

Sienijuuren toiminta riippuu olosuhteista. Useimmat kasvit luovat symbioosin sienen kanssa siten, että sienirihmat kasvavat kasvien juuriin sekä juurisolujen sisälle ja väleihin. Sieni saa kasvilta ravinnokseen yhteyttämistuotteita. Sienten rihmastot laajentavat kasvien juuristoja kasvamalla juurikarvoja kauemmas ja pääsemällä käsiksi pienempiin huokosiin kuin juurikarvat. Tämä tehostaa kasvin ravinteiden- ja vedenottokykyä.

Lue myös nämä

Tehtäviä Uudistavan viljelyn e-opistosta

Kosteikkoviljelyn kasviopas

Hiilitermistö haltuun

Konetyön kustannukset ja urakointihinnat