Ei mitä, vaan miten? – Niittokorkeus

29.5.2020

Olisiko sinulla hetki aikaa lukea niittokorkeudesta?

Nurmen niittokorkeus on ponnahdellut silmiin monessa eri yhteydessä lehtien sivuilla ja someaktiivien keskusteluissa. Koska meillä on Carbon Actionin myötä lusikkamme tässä sopassa – tai paremminkin niittokoneemme tässä nurmessa, ajattelin kirjoittaa aiheesta pienen päivityksen. Mitä tiedämme niittokorkeuden vaikutuksista nyt, ja mitä tietoa tutkimuksen on tarkoitus meille tuottaa tulevaisuudessa?

Olemme järjestäneet Carbon Actionin tiimoilta hiiliviljelykoulutuksia jo sadoille viljelijöille, niin Carbon Actioniin kuuluville tutkimustiloille kuin Valion maitotilallisillekin. Monille on jäänyt mieleen koulutuksista erityisesti niittokorkeuden merkitys hiilen varastoinnissa ja nurmen kasvuun lähtemisessä, sekä tämä kuva, joka esittää Paraisilla Qvidjan tilalla tehtyjä mittauksia:

Hiilidioksidivirrat Qvidjan nurmipellolla. Kesällä 2018 (vasemmanpuoleinen käyrä) ensimmäisen niiton jälkeen pelto oli pitkään hiilen lähde, (nettovaihto oli positiivinen eli hiilivirta maasta ilmakehän suuntaan), kun taas 2019 (oikealla) nurmi lähti hyvin palautumaan heti niiton jälkeen. Niiton jälkeisessä yhteyttämisessä on merkittävä ero näiden vuosien välillä, ja parhaiten sen näkee tummansinisestä alueesta. Kuva: Laura Heimsch, Ilmatieteen laitos.

Uteliaisuus kutkutti mieltäni, ja halusin kuulla, onko kuvassa näkyvä hiilen suunta pystytty todentamaan jo tieteellisesti. Niinpä päätin lähestyä Carbon Actionissa monella tavalla mukana olevaa Laura Heimschia, joka paitsi viljelee yhtä hiilitiloista, myös tekee tutkimusta Carbon Actionin tutkimusryhmässä.

Laura esittelemässä tutkimuslaitteistoa Paraisilla Qvidjassa Carbon Action -hiiliviljelijöiden kesäretkellä 2019. Kuvassa myös BSAGin Jenni Jääskeläinen. Kuva: Sanna Söderlund, BSAG

Tutkijoille tyypillisen varovaiseen tapaan Laura kertoi, että vielä ei olla julkaistu aiheesta tutkimusta, mutta dataa kerätään jatkuvasti, ja jotain hän voi kuitenkin havainnoista jo kertoa. Seuraavassa listaan kursiivilla Lauralta saamiani tietoja ja avaan niitä parhaani mukaan.

Niittokorkeus ylös

Miksi ihmeessä niittokorkeutta sitten pitäisi nostaa? Aloitetaan helpoimmasta faktasta, jonka kaikki rehua tekevät jo tietävätkin.

Korkeammalla niittokorkeudella vältetään maa-aineksen joutumista rehuheinän sekaan.

Tämä selvä. Muitakin tunnettuja faktoja on, kuten se, että korkeammalta niitetty rehu on myös vähemmän kortista. Mutta miten leikkuukorkeus sitten vaikuttaa yhteyttämiseen?

Matala leikkuukorkeus poistaa enemmän yhteyttävää lehtipinta-alaa kuin korkea niittokorkeus, jolloin hiiltä ei siirry yhtä tehokkaasti ilmakehästä ekosysteemiin.

Eli yhteyttäminen siis vähentyy tai jopa loppuu, kun nurmi niitetään hyvin matalaan sänkeen. Entäpä sitten stressi? Sen haitallisuudesta ihmiselle puhutaan paljon, mutta olisiko paikallaan puhua myös kasvien stressistä?

Kun nurmi leikataan matalammalta kuin niille optimaalinen korkeus, stressivasteet aktivoituvat kasveissa, mikä voi johtaa ongelmiin kasvien selviytymisessä myöhemmin.

Aivan, stressi on siis haitallista kaikille elollisille organismeille liiallisina määrinä. Eikä pelkästään se, mitä kasvi kokee juuri leikkuuhetkellä, vaan stressi voi vaikuttaa nurmen hyvinvointiin myös pidemmällä aikavälillä. Stressin välttämisen lisäksi pitää muistaa pitää energiavarastoista huolta.

Osa heinäkasveista säilöö kasvuun tarvittavat hiilihydraatit juurakossa, osa taas versoissa tai varren tyvessä. Jatkuva leikkuu läheltä näitä pisteitä voi johtaa kasvin energiavarastojen hupenemiseen, mikä vaikuttaa sen elinikään. Matala niittokorkeus heikentää myös kasvien selviytymiskykyä, koska ravinteita käytetään jatkuvasti yli varojen.

No niin, kaikkihan sen tiedämme, että yli varojen eläminen tulee jossain kohtaa kalliiksi… Onneksi niittokorkeutta nostamalla voidaan vaikuttaa myös siihen, että nurmista saadaan pitkäikäisempiä ja kestävämpiä. Ja jopa vähemmän itsetuhoisia!

Matalalta leikkaaminen aiheuttaa nurmilla sen, että ne tappavat osan juurakostaan, jolloin veden ja ravinteiden otto heikkenee, ja seuraa hitaampi palautuminen niitosta.

Tämä taas vaikuttaa myös hiilen kulkusuuntaan, onko se alas maahan vai ylös ilmaan.

Jos kasvupiste leikataan pois säännöllisesti, juurakon ravintovarat alkavat ehtyä ja tällöin hiilivirta kulkee maasta poispäin, kun sen pitäisi kulkea päinvastoin, ilmakehästä maahan.

Myös olosuhteilla on väliä, eli pitkät kuivuusjaksot voivat vaikuttaa nurmen kasvupisteisiin, ja silloin niittokorkeudella todella on väliä!

Kuivuus tai pitkä lepojakso voi aiheuttaa heinien kasvupisteen nousun, jolloin matalalla niittokorkeudella leikataan kasvupisteen alapuolelta. Kasvi joutuu aloittamaan kasvun uudelleen tyvestä ja ravinteet, eli myöskin hiili, otetaan juurakosta.

Kasvupistekin voi siis hämätä: Enpäs olekaan siellä, missä luulit, hähhää! Tarkkana saa siis olla. Ja kuten jo todettiin, toistuva matala niittokorkeus vaikeuttaa kasvien selviytymiskykyä, koska kasvi käyttää ravinteita jatkuvasti yli varojen. Sen seurauksena voi muodostua myös rikkaongelmia.

Jos matala niittokorkeus aiheuttaa joidenkin nurmituppojen kuolemisen, esim. timoteilla, joka aloittaa kasvun uudelleen tyvestä, nurmesta tulee laikukas ja rikat saavat tilaa kasvaa.

Kemiallisessa rikkatorjunnassa taas on omat murheensa, ja siksi täystiheä nurmi olisi paras rikkojen karkottaja.

Erityisesti torjunta-aineet heikentävät nurmen kykyä ottaa vettä ja ravinteita maaperästä, mutta myöskin mineraaliset lannoitteet rajoittavat juurakon kehittymistä.

Niittokorkeuden nostaminen siis vaikuttaa todellakin olevan hyvästä, mutta mikä sitten olisi se optimaalinen niittokorkeus?

Optimaalista olisi leikata noin kolmasosa nurmen korkeudesta, mutta max. 50%, erityisesti monimuotoisilla nurmilla, missä kasvupisteen sijainti vaihtelee eri lajeilla.

Kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä niittokorkeuden nosto ei ole mahdollista noin ylös, jos nurmi on rehukäyttöön viljeltyä. Laura mietti, että jos päästäisiin tilanteeseen, jossa maksimissaan leikattaisiin 70% nurmesta kerralla, jo se olisi hyvä asia.

Itse kannustan kokeilemaan rohkeasti viherlannoitusnurmen niittokorkeuden nostoa, ja rehunurmellakin nostaminen kannattaa sinne 15cm tietämille. Tämän olen oppinut Carbon Actionin hiiliviljelykoulutusten asiantuntijoilta.

Qvidjassa tehtävää tutkimusta

  • Ilmatieteen laitos tekee Qvidjassa tutkimusta hiilivirroista ja hiilen varastoitumisesta peltomaahan osana Carbon Actionia.
  • Qvidjassa tutkitaan mm. 6 cm ja 15 cm niittokorkeuden eroja kammiomittauksilla.
  • Jatkuva vuomittaus monitoroi rehunurmen hiilenvaihtoa nyt kolmatta kesää. Ensimmäisenä kesänä oli noin 6 cm niittokorkeus ja toisena 15 cm. Nyt kolmantena vuonna on tarkoitus niittää taas noin 15 cm korkeudelta. Nurmen monimuotoisuutta on myös lisätty viimeisen vuoden aikana.
  • Pellolla oli hyvin nähtävissä kesän 2018 matalan niittokorkeuden vaikutus nurmeen. Pelto kuivui pahasti ja nurmi meni ihan ruskeaksi. 2019 kesäkuussa sateen määrä oli yhtä vähäinen kuin 2018, mutta nurmi ei kuivunut, pelto pysyi vihreänä koko kesän. Tämä nähtiin selkeästi myös hiilidioksidimittauksissa ja satelliittidatassa.
Kammiomittauksilla tutkitaan nurmen yhteytystä eli hiilensidontaa ja peltoekosysteemin hengitystä eli hiilen vapautumista ilmakehään. Kuva: Sanna Söderlund, BSAG
Kesällä 2020 Qvidjassa Carbon Action -koelohkolla niitettiin koelalalla 15cm korkeuteen ja verrokilla 6cm. Koko tilan nurmisato korjataan 15cm niittokorkeudella kahdesti kesässä. Kuva:Sanna Söderlund, BSAG.

Yhteenvetoja

Summauksena niittokorkeuden noston hyödyiksi saadaan se, että nurmen mahdollisuudet selviytyä elinvoimaisena myös vaikeissa olosuhteissa, paranee. Se hyöty, mikä korkeammalla niitolla sadon määrässä saadaan, ei välttämättä näy vielä vuodessa eikä kahdessa. Kuitenkin, kun nurmea ei niitetä toistuvasti kasvupisteen läheltä, saadaan pitkäikäisempiä nurmia, jotka pysyvät tiheämpinä ja terveempinä, varastoivat hiiltä runsaammin, ja parantavat maan rakennetta juuristollaan.

Maata pitkin kulkevat lisäpalikat niittokoneen alla nostavat niittokorkeutta ja antavat tasaisen jäljen. Kolmen palikan vaihtoon menee aikaa noin 10-15 minuuttia. Kuva: Sanna Söderlund, BSAG.

Niittokorkeuden nosto onnistuu joillain laitteilla helposti, mutta toisilla siinä on enemmän säätöä ja opettelemista, mutta mahdotonta se ei suinkaan ole. Eikä rakettitiedettäkään.  Jos ei niitä itse, kannattaa kysyä urakoitsijaltaan, miten niittokorkeuden nosto onnistuisi. Urakoitsijat varmasti ovat kekseliäitä, kunhan kysyntää löytyy. Olen kuullut jopa, että joillain alueilla Suomessa niittokorkeuden nosto on aivan tavanomaista toimintaa!

Tässä on uskoakseni yksi lupaavimmista nopeista ratkaisuista monihyötyiseksi hiiliviljelytoimenpiteeksi. Kyseessä on tilanne, jossa hyötyjänä on sekä viljelijä, pelto että ympäristö. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tieteellistä julkaisua aiheesta.

Teksti: Sanna Söderlund, koulutuspäällikkö, viljelijäyhteistyö, Baltic Sea Action Group

Lue myös nämä

Carbon Action Klubi on avattu!

uutinen

Peltopäivä 3.9.2020 Apetitin räpin koetilalla

tapahtuma

Vastaa kyselyyn ja vaikuta Carbon Action Svenskfinland -tapahtumien ja materiaalien aiheisiin

uutinen

Carbon Action Hiilitilat: Tuorla farm Carbolla on asiaa! -podcast

Tilaesittelyt

Ensiesittelyssä uusi termi: Regeneratiivinen maatalous

blogi