Agrometsätalousseminaari Tuorlassa 12.9.2019

25.9.2019

Pelko pois ja puita peltoon!

Sateisena syyskuun päivänä Tuorlan maaseutuopiston auditorioon kerääntyi innostunut, noin 100 ihmisen joukko oppimaan lisää agrometsätaloudesta. Meidät toivotti tervetulleeksi Livian maataloustiiminvetäjä Jenna Ekman. Liviassa paitsi järjestetään agrometsätalouskursseja, myös kokeillaan agrometsätaloutta käytännössä. Käytännön lohkoihin ja omenatarhaan pääsimme tutustumaan iltapäivällä.

Jenna Ekman (keskellä) esitteli Livian agrometsätalouskokeiluja ja omenatarhaa. Kuva: Sanna Söderlund, BSAG

Tähän Suomen agrometsätalousverkoston järjestämään luentopäivään oli saatu huippuesiintyjiä, joista keihään kärkenä agrometsätalouden konkari Stephen Briggs Englannista. Hänen esityksensä ensimmäisessä osassa tulivat tutuiksi agrometsätalouden perusperiaatteet ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet. Maankäytön merkitys korostuu vuosi vuodelta ja valtioiden ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatiikin huomattavia muutoksia maankäyttöön. Yksin Britanniassa puuston peittämää alaa maasta pyritään kasvattamaan 13 % aina 17 % asti, ja samalla tuetaan maan tavoitetta hiilipäästöttömyydestä vuonna 2050.

Agrometsätalous luo uusia mahdollisuuksia yhteyttämisen maksimointiin ja maan tuottavuuden lisäämiseen.

Stephen Briggs pohtii agrometsätalouden mahdollisuuksia. Kuva: Sanna Söderlund

Agrometsätaloudella voidaan hyödyntää paremmin peltolohkon ravinteet ja samalla vähentää valumia. Se tukee biodiversiteettiä ja siten vähentää tarvetta kemialliselle torjunnalle. Peltomaat ympäri maailmaa altistuvat jatkuvasti eroosiolle ja maan kasvukunto heikkenee. Agrometsätalouden avulla voimme mm. estää eroosiota ja tuulihäiriötä, lisätä orgaanista ainesta maahan ja hyödyntää kasvienvälisiä vuorovaikutussuhteita.

Esityksensä toisessa osassa Stephen Briggs kertoi tarkemmin kokemuksistaan omalla tilallaan. Whitehall Farmilla on todettu agrometsätalouden kasvattaneen kannattavuutta..

Briggsin laskelmien mukaan saman sadon saavuttamiseen monokultturilla vaaditaan 1.4 kertainen ala suhteessa agrometsätaloustuotannossa olevaan alaan.

Tilalla tehdään paljon tutkimusta, josta saatuja tietoja pyritään hyödyntämään tuotannossa mahdollisimman tehokkaasti. Stephen Briggsin mukaan agrometsätalouden hyödyt ovat vielä vajaasti tunnettuja, vaikka kyseessä ei ole mikään uusi keksintö.

Agrometsätalous ei ole uusi keksintö. Tämä kuva on ranskasta 1900-luvun alusta. Kuva: Briggsin esitys

Tärkeimpänä oppina mieleen Stephenin esityksistä jäi pelon voittaminen. Uuden tuotantotavan omaksuminen ei aina ole helppoa, ja meidän tulisi voittaa monta ennakkoasennetta, jotta voisimme kehittää tuotantoamme kannattavampaan ja kestävämpään suuntaan. Usein agrometsätalouden esteenä onkin maa- ja metsätalouden vastakkainasettelu, josta tulisi luopua heti ensi tilassa. Agrometsätaloudessa ei ole kysymys vain puiden kansvattamisesta pellolla, vaan uudentyyppisen monimutkaisen viljelysysteemin omaksumisesta.

 Maatalouden ja metsätalouden vastakkainasettelu on tärkeää unohtaa. Kuva: Briggsin esitys.

Seuraavaksi saimme kuulla Luonnonvarakeskuksen tutkija, Karoliina Rimhasen esityksen.  Karoliina on agroekologi ja hänen tutkimuksensa Etiopiassa kuului esityksen otteessa. Siellä hän tutki, miten agroekologisilla menetelmillä voisi lisätä maan hiilensidontaa ja agrometsätalousjärjestelmä oli mukana yhtenä tarkasteltavista viljelyjärjestelmistä

Karoliina Rimhanen kertoi agrometsätalouden olevan ilmastoviisas tuotantomuoto myös Suomessa. Kuva: Eliisa Malin, BSAG.

Karoliinan esityksessä muistutettiin, kuinka tärkeää maankäytön suunnitelmat ja ilmastonmuutoksen ehkäiseminen on koko maapallon tilaa arvioitaessa. Usein ne alueet, jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten, ovat niitä, joissa vaikeuksia on jo nyt. Karoliina Rimhanen muistutti meitä, että agrometsätalous voisi olla yksi myös Suomeen soveltuvista ilmastoviisaista vilejyjärjestelmistä . Luonnonvarakeskuksessa on myös käynnissä ”Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa” –koordinaatiohanke, jonka tavoitteena on tukea ilmastonmuutokseen varautumiseen liittyvien alueellisten hankkeiden työtä sekä lisätä yhteistyötä ja verkottaa toimijoita. Karoliinan vahva viesti oli, että muutos on pysyvää, ja siihen on vastattava muuttamalla tuotantoa kestävämpään ja ympäristöystävällisempään suuntaan.

Luonnonvarakeskuksen Post Doc-tutkija Pirjo Yli-Hemminki kertasi agrometsätalouden periaatteita ja kertoi sitten tarkemmin kasvien ja mikrobien välisistä vuorovaikutussuhteita ja kasvien välisestä allelopatiasta. Eri kasvilajit tuottavat erilaisia ja eri määriä juurieritteitä. Tämä johtaa siihen, että juuristossa ja sen välittömässä läheisyydessä yleistyvät eri bakteerit ja sienet kuin kasvia ympäröivässä maassa. Monet viljelykasvit muodostavat keräsienijuuren.

Kuva: Pirjo Yli-Hemmingin esityksestä

Agrometsätaloudesta innostuneiden on hyvä muistaa, että keräsieniä suosivat maan jatkuva kasvipeitteisyys, eloperäinen lannoitus, niukka maan muokkaus ja ehkä myös monilajiset kasvustot. Sienijuuren avulla kasvi saa käyttöönsä ravinteita helpommin. Kasvien kasvuolosuhteisiin eivät vaikuta vain kasvien ja mikrobien väliset suhteet vaan myös kasvien keskinäiset vaikutussuhteet. Monilajisilla kasvustoilla voidaan vaikuttaa kasvien kasvuolosuhteisiin positiivisesti, mutta myös negatiivisesti. Tällä alueella tutkimista riittää.

Maan kasvuolosuhteiden ymmärtäminen ja hidasta ja vaatii monipuolisista koko systeemin tutkimusta.

Miten saisimme agrometsätalouden sopeutumaan suomalaisiin oloihin, miten voisimme valita pelloillemme oikeat puut? Arboristin näkökulmasta tätä lähestyi Tiina Hopeakoski Puunhoitajat Mantere & Hopeakoski Oy:stä. Hedelmäpuut on havaittu hyvin toimiviksi metsäpeltoviljelyssä. Vaihtoehtoisten lajien kohdalla on tärkeää miettiä puutavan käyttökelpoisuutta.

Yksi soveltuvista lajeista voisi olla pihlaja. Pihlajankin kohdalla liian avoin kasvupaikka johtaa epätoivottuun kasvutapaan, jolloin käyttö puusepänpuuna heikkenee. Pihlaja voi olla herkkä pakkashalkeamille, ja sen on monen tuholaisen sekä sienitaudin isäntäkasvi. Suomeen ja agrometsätalouteen soveltuvien puiden valinta ei ole helppoa. Hyvinä vaihtoehtoina kannattaa harkita myös erilaisia marja- ja pähkinäpensaita.

Kokeilemalla ja kokemusten jakamisella asiat etenevät, agrometsätalous tarvitsee ennakkoluulottomia edelläkävijöitä Suomessa!

Pihlaja olisi varteenotettava puu. Kuva: Sanna Söderlund, BSAG.

Iltapäivällä sade hälveni ja kävelimme tutustumaan Livian omenatarhoihin ja tammimetsän ympäröimään koelohkoon, jossa on tarkoitus testata agrometsätaloutta. Liviassa opiskelijat osallistuvat tiiviisti käytännön töihin, ja tämänkin lohkon suunnittelusta vastaavat opiskelijat.

Omenatarhan kupeessa sijaitsevassa koivikossa Henri Lokki Suomen Agrometsä Oy:stä esitteli meille pakurikäävän ymppäystä koivuihin. Henri kertoi yksityiskohtaisesti Agrometsä Oy:n toiminnasta ja metsänkäytön uusista mahdollisuuksista. Henri havahdutti meidät näkemään metsän myös arvosiententuotantoon soveltuvana ympäristönä ja kertoi meille se olevan kannattava tapa maksimoida metsähehtaarin tuotto. Agrometsä Oy:n lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös hiilensidonnan tehostaminen, mutta siihen liittyvät hankkeet jäivät vielä salaisuudeksi.

Henri Lokki laittaa pakuriymppiä koivuun. Kuva: Sanna Söderlund BSAG

Agrometsätalousseminaari oli ainutlaatuinen ja innostava tilaisuus, jossa eri alojen asiantuntijat rohkaisivat paikallaolijoita kokeilemaan agrometsätaloutta ja opiskelemaan sen soveltamismahdollisuuksia Suomessa. Nyt on tärkeää, että agrometsätalousverkoston aloittama arvokas työ jatkuu, ja vastaavia tilaisuuksia järjestetään tulevaisuudessakin. Pelko pois ja puita peltoon!

Teksti: Eliisa Malin, BSAG

Lue myös nämä

Peltotöitä ja perustutkimusta – esittelyssä BSAG:n uusin työntekijä Eliisa Malin

uutinen

Maitotiloista hiilitiloja – Valio Artturi hiiliviljelijäkoulutukset

uutinen

Tämä hommahan on ihan syvältä!

blogi

Mikä ihmeen 4/1000 ja miksi se koskee meitä?

blogi